Ristiriita

Ampukaa minut, oikeasti. Kuula kalloon niin ei tarvitsisi enää kärsiä niin paljoa. Tai lyökää edes. Ottakaa pesäpallo maila ja kunnon asento. Hei, tuo ei ole kunnon asento, jalat tukevasti haaralle! Ja sopivan löysä ote, ettehän halua tuhota ranteitanne. Ja antaa mennä.

Näin minä puhun aika usein, ehkä pari kertaa päivässä. Hassua ihmiseltä, joka yrittää aina välttää manaamista. Ja väkivaltaa, pasifisti tosiaan. Pikemminkin masokisti. Enkö arvosta elämää? Olen hemmoteltu porvarikakara (sain vihdoin sanottua senkin) ja toivon kuolemaa pari kertaa päivässä. Lauseet vain livahtavat ja taas ollaan siinä pisteessä, että haluaisin ampua...
jep, haluaisin vaikka vajota maan alle.
   Kehitysmaissa lapset nääntyvät nälkään, pienet kehot taistelevat kuolemaa vastaan koko elämänhalullaan. Ja porvarikakara istuu koulun penkillä ja inisee huonolaatuisista kynsistään. Teinitytön weltschmerz. Tanssinopettajan haaveena lähetystyö, minä kuljen risoissa farkuissa ja mustissa kynsissä, koska en muuhun kykene. 
Ja minä pelkään kuolemaa, kipua vielä enemmän. En kestä väkivaltaa edes tv:ssä, en kirjoissa en missään. Ja silti neiti Itsetuhoinen puhuu päähän ampumisesta pari kertaa päivässä, vaikkei edes tarkoita sitä.
Koulun luento väkivallan seurauksista meni vaivattomasti. 
Kunnes alettiin näyttää kuvia.
Halusin mennä kerälle, alkaa kulkea kypärä päässä. Suojella omia kasvojani, sormiani, ranteitani, akillesjänteitäni. Joku kammo niidenkin hajoamiseen, auki leikkaamiseen.

Älä katso tänne
älä huomaa minua
(äläkä helvetissä katoa)
Haluan jäädä katsomaan selkääsi
utopian herkkää rajaa
tuskallisen kaunista

(mutten halua tulla huomatuksi)

Voinko enää olla

yhtään surkeampi, kurjempi, vesilinnumpi

Voinko katsella sinua ilman sadetta, 

aurinkolasit kaupan.

Katto on laastista valkoinen

rakennusjätteeksi sortuessaan

En halua olla

näkyvä

piiloudun seinää vasten

kasvoni muuttuvat naulakoksi

joka hymyilee aina vain

Kävelen ohitsesi

heeeengitän

painan katseeni

raaaauhoitan

olemukseni

kehoni suojiin

Hiukset kasvoilla

(ilman sielua, joka muuttaa kaiken korniksi)

hyppään jonkun jalkojen yli

kompastun 

kaadun

makaan maassa rikottuna

särjettynä esineenä

Voisiko joku ampua minut? 

Pelko menee ohitse

uskallan taas katsoa eteeni

enhän minä aidosti kaatunut.

Luulitte jo