Kadonneitten Lasten Marssi

Nyt jotain erilaista. Olimme luontoretkellä (igitt!) parin luokan kanssa viime tiistaina. Ensin jossain puska-Pomarkussa ja sen jälkeen Seitsemisessä. Ei siinä sitten mitään, mutta vähän fiiliksiä matkalta:Nimesin tämän Viimeiseksi ristiretkeksi. Oli kuin meitä olisi kuljetettu pois, kauas suolle, missä kukaan ei olisi kuullut uhrattavien huutoja...



Kadonneiden lasten marssi vei suoraan suohon. Kuolleita: 1 kenkä. Olisko lihansyöjäkasvi syyllinen?















Bussinmusalista oli seuraavan näköinen:

• Satojen merien näkijä, Johanna Kurkela
• Juhlat alkakoon, Samuli Edelmann (heh, Rölli)
  
• My heart will go on, Celine Dion (ja itken)
• 1972, Anssi Kela
• They´re taking the hobbits to Isengard! (dididididididiiiii)
  
• Hands Clean, Alanis Morissette
• Niin hyvää puuta, Vesku Loiri (NIIIIIN hyvää puuuttaaaaaa)
  
• Mikä tahansa biisi, Pink
• Love the way you lie, Eminem ft. Rihanna (love it!)
  
• Perfect, Hedley
• YMCA, Village People
• Teuvo maanteidenkuningas, Leevi and the Leavings
  
• Cherish, Ai Otsuka (Ai on japania ja tarkoittaa rakkautta <3)
• Heartbeat, Enrique Iglesias
• Satellite, Lena Mayer

Miun armas Irvikissa & ihQ lemmu














Piknik laiturilla sekä syvä, tumma vesi saivat Cherishin soimaan ja juhlat alkamaan.
Lisäksi tuli fiilisteltyä puussa 30 senttiä maanpinnan yläpuolella. Muita kuvia ei sitten edes kehtaa julkaista. Ah, noita meidän luokan hulivili-poikia.

Coctailsukupolven Satyricon

Meniköhän tuo otsikko edes oikein? En jaksa tarkistaa. No, olenpa todennut että viimeaikaiset tekstini ovat olleet pelkkää angstia. Siinä menivät viimeisetkin lukijat. Joten tällä kertaa taidan ilahduttaa teitä omalla kielelläni. Omakeksimilläni ja suosimillani sanoilla ja kielikuvilla. Joten, tässä tulee:

Findata on suoraan enkusta pöllitty ja tarkoittaa löytämistä. Aika paljon toisinaan käytössä.

Bloggia ja ei, tämä ei tarkoita torjumista vaan... bloggimista, erikseen poimimista ja lajittelua.

Floppia tarkoittaa paikasta toiseen ärsyttävästi seilaamista ja loikkimista. Esim. Jenifer Love Hewitt floppii Aavekuiskaajassa koko ajan.

Puskutraktori on mitä ihanin sana. Yleensä käytössä kun selitän jonkin jyränneen kaiken alleen kuin puskutraktori.

Compo Socetti on ikuinen viholliseni, jonkinlainen muistikortti koneessa. Eli jos jokin kusee kuin Compo Socetti, se on pahasti pielessä.

Vajukkia käytän paljon, liian paljon. Joka tapauksessa kaikki nyt vajukin tietävät.

Sirius Bisnes on tuleva työpaikkani. Ei siitä sitten sen enempää.

Hitsipiili on oma kirosanani. (Hemmetin Sophie Kinsella.)

Skitso on lempisanani. Ei siitä pääse mihinkään. Käytän sitä jatkuvasti ja se tarkoittaa hullua, outoa ja sekopäistä. Minä itse olen aika skitso.

Mmmh on yksinkertisesti hyminää. Minä hymisen. Koko ajan. Joihinkin tilanteisiin sopii vain ja ainoastaan hyminä.

Olisiko siinä ollut muutama. Toivottavasti ihmiset tajuaisivat nyt hitusen enemmän sekopäisistä puheistani.

Sua Kaipaan

Jep, se on ohitse. Mä jätin poikaystäväni ja olen, no taidan olla elossa. Hyvä minä. Se sattui, lievästi, mutta syy, miksi tein niin, tulee todennäköisesti satuttamaan minua kymmenen kertaa pahemmin ja satoja kertoja useammin. Vituttavaa eikö?

Me emme voi ikinä olla yhdessä, eikä hän ikinä huomaa minua. Joten olen tuhonnut onneni turhan takia. Tai ehken turhaan, sain sentään rauhan. Jatkuvan epäröinnin tilalle sain roppakaupalla sydänsuruja, mutta myös rauhaisan tunteen. Ehkä tämä vielä menee ohitse.

On mielenkiintoista, kuinka viikon oman napaansa tuijottelun jälkeen katsoo ensimmäistä kertaa ympärilleen ja huomaa puissa lehtiä.Vihreitä, kauniita tuoreita lehtiä. Kesä tulee ja se ehkä pelastaa minut.

Tuntuu, kuin olisin menettänyt otteeni kirjoittamiseen. En vain enää osaa.

Lintsasin kaksi viimeistä tuntia tänään (saksaa). Meninpä sitten golfkantälle purkamaan kaikkea ulos. Sitten tein jotai typerää. Myönsin äidille, että lintsasin exäni takia, ja pyysin häntä kirjoittamaan wilmaan tekosyyn. No, äitini mielestä se ei ollut ollenkaan kelvollinen syy ja sain siitä saarnan ja kaiken paskan niskaan. On piristävää lintsata ensimmäistä kertaa kasilla hyvästä syystä, ja saada heti turpiin. Kiitti mulle riitti.

Katselen ikkunastani näkyviä koivuja ja hukutan kaiken Scandinavian Music Groupin kappaleeseen: Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.

Jossain Jysähtää

Jossain jysähtää. Joskus. Milloin vain. Miten vain. Minulla jysähti viimeksi muutama viikko sitten Kyproksella. Ilahdutin teitä jo silloin pienellä päiviksellä (ok, aika pitkällä jaarittelulla), ja tosiaan, se muutti minua. Ja elämääni, ajatuksiani, toiveitani. Minulla oli poikaystävä. Tai on, tai tai tai EN MINÄ TIEDÄ. Lomani muutti kaiken, enkä tiedä, miten siinäkin käy. No, koska tämä on julkinen blogi (hah, julkinen ja julkinen, kuka hörhö nyt täällä kävisi?), niin en voi kertoa kovin yksityiskohtaisesti... Mutta jossain jysähti ja minä muutuin. Minä myös pakenin. En ole hyvä ihmissuhteissa, ja kun jokin menee vikaan, kierryn kerälle ja odotan myrskyn laantumista. Kypsää toimintaa endeedo. Aloin panostaa golfiin, tein Facebookin ja aloin meikkaamaan eri tavalla (sori, tuossa ei ollu vielä puoliakaan). Voihan tämä vielä kääntyä. Joku aamu en jaksakkaan enään meikata kymmentä minuuttia ja palaan entiseen babyface-lookiin. Joku päivä en jaksa tai ehdi rynnätä golfkentälle. Joku päivä kyllästyn Faceen ja poistan profiilini sen kummempia miettimättä. Joskus, jossain...

Luin piakkoin loman jälkeen Marika Uskalin Hopeanorsun. Kirjoitustyyli oli hiukan kummallinen, idea ja takakansi on hiukan... no lissuhtava, mutta kirja on kaikkea muuta. Se on karu, rujo, rohkea, kaunis, valloittava, omaperäinen kuvaus nuoresta tytöstä, joka rakasti. Liian paljon vai liian vähän, en osaa sanoa. Kirjan loppu oli tavallaan onnellinen. Ainakin sillä oli loppu.

Minäkin rakastan, mutten tiedä, rakastanko liikaa, vai liian vähän. Paljastinko jo liikaa? No, miten vain, kuten sanottu, ei kukaan täällä käy, kommenttien määrästä päätellen... (vink, vink!)

Minua pelottaa, etten saakkaan omaa onnellista loppuani. Että haluan jotain, mitä en voi saada ja jään ajelehtimaan tyhjyyteen.

Aloin kuuntelemaan Led Zeppeliiniä. Ja the Beatlesin Help:iä. Taidan itsekkin kaivata apua...


Ps. Mä tykkäisin tosi paljon jos ihmiset heittäis kommenteilla. On ihanaa kirjoittaa sokeille silmille.