Sua Kaipaan

Jep, se on ohitse. Mä jätin poikaystäväni ja olen, no taidan olla elossa. Hyvä minä. Se sattui, lievästi, mutta syy, miksi tein niin, tulee todennäköisesti satuttamaan minua kymmenen kertaa pahemmin ja satoja kertoja useammin. Vituttavaa eikö?

Me emme voi ikinä olla yhdessä, eikä hän ikinä huomaa minua. Joten olen tuhonnut onneni turhan takia. Tai ehken turhaan, sain sentään rauhan. Jatkuvan epäröinnin tilalle sain roppakaupalla sydänsuruja, mutta myös rauhaisan tunteen. Ehkä tämä vielä menee ohitse.

On mielenkiintoista, kuinka viikon oman napaansa tuijottelun jälkeen katsoo ensimmäistä kertaa ympärilleen ja huomaa puissa lehtiä.Vihreitä, kauniita tuoreita lehtiä. Kesä tulee ja se ehkä pelastaa minut.

Tuntuu, kuin olisin menettänyt otteeni kirjoittamiseen. En vain enää osaa.

Lintsasin kaksi viimeistä tuntia tänään (saksaa). Meninpä sitten golfkantälle purkamaan kaikkea ulos. Sitten tein jotai typerää. Myönsin äidille, että lintsasin exäni takia, ja pyysin häntä kirjoittamaan wilmaan tekosyyn. No, äitini mielestä se ei ollut ollenkaan kelvollinen syy ja sain siitä saarnan ja kaiken paskan niskaan. On piristävää lintsata ensimmäistä kertaa kasilla hyvästä syystä, ja saada heti turpiin. Kiitti mulle riitti.

Katselen ikkunastani näkyviä koivuja ja hukutan kaiken Scandinavian Music Groupin kappaleeseen: Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana.