Juoksepoistyttö

Pehmeää ihoa on valkoisena
päällä valkoista kangasta
lantio myötää, olkapäät höyhenissä
harmaalla lattialla liikkuu
teipit ovat vinossa ja pylväät sortuvat
Ne kädet ovat niin kauniit vaalean kuultavat
Kyynerpäiden iho on mustelmilla rypyillä
tuhannen siruina
sormien lakasta ei tietoa,
      kuvittelen sen siniseksi
Iho on kaikkialta pehmeää
liikkeet pehmeitä
katse pehmeää
hiukset pehmeinä liikkuvat
kuin auringossa rintakehä hengittää
Jalat liikkuvat varmoina
kauniina
jokaisessa liikkeessä on loppusointu
kaiku kelloista

heitto

koukistus

notkahdus

Älä petä!

ja

liikahdan

tahtomattani lähemmäs
Rintakehä ei enää vain hengitä se
ko hoi lee
ja hikihelmi kaulalla

Seuraan liian tiiviisti

unohdan mitä    miten    miksi    milloin   

kuka minä olen?

Kornia, särinää, mehiläiset syöksyvät kimppuun jokin repii nilkkaa, mitä helvettiä tapahtuu järki käteen tyttö juoksepoisnyt

Havahdun

-ko

hengitän iiiiihan rauhallisesti 

mielessäni krinoliinihameet ja korsetit

mistä nekin ilmestyivät?

Pölyä lentää korviin ja

seis

Taputan, nousen ylös, heiluttelen käsiäni. Jalkani löytävät toiselle teipille. Katse tuleen. Minun vuoroni häikäistä.
Hohtaa valkoisin käsin ja naarmuisin rantein.