Luova hulluus

Jotenkin artic-olo, jos tuo nyt edes mikään yhdyssana oli. Suomeksi, ihmisten ja ymmärtävien olioiden kielellä, jotenkin taiteellinen olo. Luovaa hulluutta... Seepian sävyjä, ruusukuvioisia vintage sateenvarjoja, ruutupaperia ja sulkakyniä. Muutama päivä sitten sain pitkästä aikaa inspiraation ja aloin kirjoittaa. Sanoja irtoili sieltä täältä luoden aivan erilaisia mahdollisuuksia ja tarinoita. Tiedän, kirjoitan blogiani, mutta tällä kertaa aloin uudelleenkirjoittaa novelliani Lasikevät. Johtuuko siitä, että muistin pitkästä aikaa mitä haluan tulevaisuudelta? Vaiko siitä, että huomasin päähenkilöpojan muistuttavan pelottavan paljon erästä, joka nykyään aiheuttaa minulle hmm.. päänsärkyä? Sitäkin.
   Viime päivinä olen myös maalannut (sinistä väriä, kahta erilaista ja paljon paljon paljon vettä, kun valkoinen loppuu on pakko keksiä jotakin muuta, LISÄÄ VETTÄ, tausta alkaa pikkuhiljaa hahmottua, ehkä tämä on seuravan vuoden puolella valmis...), lukenut ja kuunnellut musiikkia (mopoautossa, tietokoneella, töissä, öisin, toinen kappale itkettää, toinen saa huutamaan, juoksepoistytön soidessa huuleni kaartuvat hymyyn) hämmästyttävän paljon. Lisäksi käyttänyt minulle epätavallisia vaatteita ja ollut hyvinkin tyttömäisen oloinen (täydellisen sinisenvihertävän värinen kreikkalaistyylinen hame, helma valuu kymmeninä laskoksina, alkaa rinnan alapuolelta ja jatkuu polven yläpuolelle, ohuet mustat tossut pitsireunuksella, sekä uusi hattuni rusetti lipan reunassa).
   Kävin tiimarissa ostamassa mustaa ja hopeista paperia, halusin rentoutua kuivaliidun ja hiilen parissa. Tällöin jälki ei ole niin tarkkaa, hallittua, siistiä tai tarkoituksenmukaista. Liitu elää kädessäsi, et piirrä vain ääriviivoja, värität kaiken. Valkoinen alkaa hohtaa mustaa vasten herättäen juoksevan tytön henkiin. Hameen piirtäminen käy nopeasti, kasvot vaativat enemmän keskittymistä, otsa ei millään tahdo muodostua oikeanlaiseksi. Hiukset avautuvat nutturalta poninhännälle sekunneissa. Käsien kanssa syntyy ongelmia kuten aina. ET KUITENKAAN VÄLITÄ, koska nyt olet rentoutunut, rauhallinen, onnellinen. -nen... Katsot paperia ja saatat jopa hymyillä ilahtuneesti, minä osasin.
   Siteet hänen käsissään saavat tuhansia merkityksiä. Suojaavatko ne haavoja, omankäden kautta tehtyjä ja surullisia. Kaunistavatko ne? Monet kauniit asiat hankaloittavat elämää, kuka osaa juosta tai pomppia korkokengät jalassaan? Ovatko ne kahleet, joista hän on riistäytynyt irti. Ennakkoluulot, suru, viha, kipu vangitsevat, pitävät otteessaan. Silloin täytyy vain juosta, paeta ja liikkua.

Ei saa luovuttaa.