Maailma on paha ja julma paikka. Ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta. Syy, miksi en halua lapsia. En voisi suojella sitä pientä olentoa ihmisten pahuudelta. En halua katsella, kun oma jälkeläiseni joutuisi elämään maailmassa, joka olisi vielä lähempänä loppua kuin nykyään. Puissa ei yhtäkään lehteä tai lintua... Öljyähän ei riitä enää moneksi vuosikymmeneksi. Ainoa toivo on, että tuhoamme itsemme ennen kuin tapamme maata. Että meidän jälkeemme, aivan kuin meitä ennenkin olisi kasveja, puita, kiviä, multaa, meriä, valoa, nisäkkäitä, lintuja, kauneutta ja elämää. Kaiken pahan loputtua jostain kuuluisi vielä lintujen laulua ja puut humisisivat tuulessa. Valtameri eläisi aaltojen liikkeessä, kalat uisivat syvyyksissä. Lohdullistako?
Niin minustakin.
Mutta tänään tuntui pitkästä aikaa siltä, kuin toivoa olisi muutenkin.
Juttelin erään kaverini kanssa, jonka kanssa lopetimme juuri kolmivuotisen yläastetaipaleen. Hyvät ja huonot hetket jakautuivat melko tasan, jälkeenpäin jäi mieleen pieni idioottimaisuus, päteminen, sekä ihana juttukumppani. Kuinkahan monta kertaa opettajat mahtoivat keskeyttää meidät tunnilla, koska keskityimme vain intialaisiin kidutusvälineisiin tai homojen oikeuksiin. Ja totuuden nimissä, hän kohteli minua kiltimmin kuin olisin ansainnut. Ehkä olisin voinut jättää käyttämättä muutaman niistä tilaisuuksista heittää hänelle jotakin vittumaista...
Kuitenkin, juttelimme niitä näitä, ja yllättäen hän ilmoitti lopettaneensa punaisen lihan syönnin.
Onneksi keskustelu käytiin facebookissa, hän ei näin ollen huomannut suutani, joka loksahti auki.
Mikä tunne oli päällimmäisin? Ilo, ylpeys, kateus? Ei tietoa. Onnittelin kuitenkin ja taisin myös sanoa olevani kateellinen. Respectiä, itse en tuohon pystyisi.
Yksi välinpitämätön ihminen vähemmän...
Sanatarkasti noin hän sanoi. Ja se pysäytti. Yksi ihminen enemmän, joka välittää. Ja se merkitsee jo jotakin. Hetki oli ainutlaatuinen, jopa minun kyynisyyteni sai hetkeksi väistyä syrjään kaiken muun tieltä. Jos meillä olisi vielä mahdollisuus? Jos lapsenlapsemme kuulisivat vielä lintujen laulua, ja voisivat juosta paljain jaloin aidolla nurmella. Jos ilmaa ei tarvitsisi hengittää naamarin lävitse. Joku saattaa ajatella, miten lihansyönti liittyy ilman puhtauteen. Lihatuotanto aiheuttaa kuitenkin järkyttävän määrän päästöjä ja kuluttaa miljoonia litroja vettä.
Päätökseensä vaikutti kuulemma täältä löytyvä dokumentti. Itse on ole vielä kyseistä filmiä ehtinyt katsoa, koneeni kolmen päivän työlakosta johtuen. Mutta katsotaan, jos joskus sen uskallan tehdä. Ehkä silloin maailmassa olisi jälleen hitusen enemmän toivoa.
Ps. Stam1nan albumi Viimeinen Atlantis luo täydellisen maailmanlopun maiseman, joka alkaa televisioiden sammumisesta ja päättyy lopulta tsunamista johtuneeseen pakomatkaan lentokoneessa ilman halki. Lopulta jäljellä on vain Eloonjäänyt, joka jää kadonneeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti