Puolikas ihminen

...Joskus mä tahdon saada ton jätkän

Ja sitten tahdon taas unohtaa sen

Täysin unohtaa sen

Jos mun pokka pettää, on se hän

Tai jos paniikki iskee ees vähän

Jos mun pokka pettää, on se hän

Tai mun sydämeni jättää mut tähän...

Onko se noin? Ehkä, itse olen huomannut käyttäytyväni usein typerästi sellaisen ihmisen lähettyvillä, josta pidän. Olenko herkkänahkainen, ujo, äänekäs, typerä, ajattelematon, vaiko tyttömäinen, riippuu tilanteesta ja ihmisestä, johon kaikin voimin yritän tehdä vaikutuksen. Viimeinen adjektiivi ei sovi minuun laisinkaan, se koko teksti huutaa vastaan, kun sitä yritetään istuttaa minuun. 

Eksyin nyt niin aiheesta, mutta ehkä tämä käy pienestä alustuksesta.

Jos joku on lukenut tätä blogia jo hetken aikaa, hän voi tehdä sen johtopäätöksen, että olisin ihastunut (hyi hitto mikä ilmaisu, so teini). 

   ...Pitänee paikkaansa, jos minun tunnesolmuistani nyt mitään selvää saa. 

Joskus tunne on niin voimakas ja polttava, että tuntuu kuin palaisin sen mukana. Joskus se yksi ihminen takoo takaraivossa jatkuvasti, eikä suostu katoamaan. Ikävä kyllä.

   Älkää ymmärtäkö väärin, en ole epätoivoisesti rakastunut enkä muutenkaan istu kotona väsäämässä rakkausrunoja. Se nyt vielä puuttuisi. Mutta dramatiikkaan taipuvaisena ihmisenä yöt ovat sitä aikaa, jolloin tunteet antavat aivoille kenkää. Minkäs teet.

Mutta sitten on hetkiä, jolloin en ajattele häntä yhtään, ja ihmisiä, jotka vievät jokaisen muun mielestäni. 

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä nyt noin kymmenen kertaa. Ja tuntuu, etten osaa. Minä haluan kirjoittaa tästä, koska tuntuu, etten voisi kertoa kenellekkään ystävälleni. Joko he ovat liian kiireellisiä kuuntelemaan, tai sitten he eivät ymmärtäisi. Siinä syy, miksi tästä kirjoittaminenkin on niin hankalaa. 

Minut tuntevat ihmiset eivät ole ikinä nähneet minua golfkentällä, siinä ympäristössä ja niiden ihmisten keskellä. Olen vain puolikas ystävieni lähellä.
(Nyt rikotaan kaikki stereotypiat, golfarit eivät ole diivoja, nynnyjä, eivätkä porvareita. Harrastus siinä missä kaikki muutkin. Yhdet parhaista ihmisistä jotka tunnen, olen tavannut golfkentällä. Piste. Sitten eteenpäin.)

   Kentällä olen ainoa tyttö miesten ja muutaman hiukan itseäni vanhemman pojan keskellä. Siellä pelaan/treenaan/oleilen poikien ja muutaman miespelaajan kanssa, jotka ovat heidän tavoin clubin parhaita pelaajia. 

Mitä kaikki ajattelisivat, jos tietäisivät millainen olen heidän kanssaan? Kuka olen.

Pelaan usein miehen kanssa, joka on loistava pelaaja, hauska, ihana ihminen, noin 10 vanhempi ja melko hyvännäköinen. Hän huomauttelee minulle kaikesta; pelistäni, mentaalipuolesta, vaatteistani.  Puheenaiheemme heittelevät laidasta laitaan, en taida kertoa niistä sen enempää. Ja minusta tuntuu taas, etten osaa jatkaa.

   Hän on mukava, siinä kaikki. Joskus hän tuntuu ystävältä, joskus täydelliseltä idiootilta. Hänen läsnäolonsa saa minut iloiseksi.
Mutta silti saan kuulla siitä vitsejä, kuinka olen hänen golfvaimonsa. Pitäisikö hänen kihlattunsa huolestua minun takiani. Viimeksi kun tuo nousi esiin, en edes tiedä mikä sai poskeni hehkumaan. Ei siinä mitään, mutta silti puhumme hänen kanssaan aiheista, joihin en monen muun kanssa uskaltaisi edes viitata. 

   Olen siellä eri ihminen. Ihminen, joka yrittää pärjätä paikassa, jossa on aidosti etsittävä seuraa jos ei halua olla yksin. Ihminen, joka yrittää olla olematta herkkä ja silti voi punastua täysin ilman syytä. Ihminen, joka näyttelee itsevarmaa, ja onkin sitä joskus. Ihminen, joka uskaltaa etsiä rajoja, ja hivuttaa varvasta niiden yli. Ihminen, joka käyttää kierroksella valkoisia minisortseja, ja niiden alla mustia stringejä, koska haluaa kokeilla miten se vaikuttaa poikiin. 

Ihminen, jonka on vaikea välillä sanoa itselleen, nyt riittää, älä tee mitään typerää.

Ihminen, joka haluaisia välillä niin kovasti tehdä "jotain typerää".

Ihminen, joka istui varatun miehen sylissä, kun miehen käsi piteli häntä vyötäisiltä ja suu lausui sanoja, joihin oli vaikea keskittyä.

Ihminen, joka väreili sähköä. 

Ihminen, joka saattoin hetkeksi unohtaa sen yhden, joka aiheuttaa päänsärkyä.

Ei se merkinnyt mitään. Mitään ei tapahtunut. Hetki meni ohitse ja se siitä. 
   Olen siellä onnellinen, niiden ihmisten kanssa voin hetkeksi unohtaa romanttiset ja säälittävät tunteet ja antaa vain mennä.

Olenhan siellä aivan erilainen.
Puolikas ihminen.