Sitten lasket bägin selästäsi ja juoksen kaatosateessa muutaman kerran clubin ympäri silkasta rakkaudesta sateeseen ja kuivana säilymiseen. Valkoinen paitasi ei anna mitään anteeksi, mutta meikit poskilla tunnet olevasi jotain. Olevasi vapaa päättämään kuinka.
Tuuli puhaltaa 14 metriä sekunnissa ja saa sinut värisemään. Asteita ei ole tarpeeksi parantamaan tilannetta, vaan ihosi on kananlihalla riippumatta osuuko paiste sinuun. Paita on liian löysä pitääkseen tuulta ulkopuolella ja se hyökkää jatkuvasti iholle helman alta ja kaula-aukosta. Kävellessäsi koitat hieroa lihaksiin lämpöä ja paikallasi ollessa teet haarahyppyjä. Teet kaikkesi suojautuaksesi viimalta, mutta voit lopulta ajatella takkia, joka jäi naulakkoon roikkumaan. Kuin tilanteen parantamiseksi hiuksesi riistäytyvät nutturalta yrittäen lentää pakoon tuulen mukana.
Pelastus saapuu vartalon muodossa, joka seisahtaa taaksesi ja vangitsee sinut käsivarsiensa suojiin. Paljaat kädet ovat lämpimät ja takanasi oleva keho painautunut sinua vasten. Haluaisit nojata päätäsi taakseppäin, sulkea ehkä hetkeksi silmäsi. Mutta sen sijaan tyydyt huokaisemaan tuskin havaittavasti ja pakotat pienen hymyn pysymään hentona väreenä suupielessäsi. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua hän irrottaa varovaisesti otteensa ja tuskin havaittavasti tiukennat hetkeksi otettasi hänen käsistään, ennen irti päästämistä.
Aurinko hehkuu taivaanrannassa oranssina pallona kullaten koko taivaan. Pilvien reunukset kellertävät ja hennon vaaleansininen taivas huutaa sinua luokseen. Ruoho on syvänvihreää ja eri sävyt vaihtelevat varjon ja valon yhtymäkohdissa. Tuulenväre pörröttää hiuksia ja lämmin aurinko hellii ihoa. Katsot ympärillesi ja uskallat jopa hymyillä hetken.
Löytyykö tälläisiä zen-hetkiä todella golfkentältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti