Do it Now

Hölmö rakkaus (ylpeä sydän)

...minä pidin tuosta tekstistä. Siinä kiteytyivät kahden pitkän vuoden pitkät vaitiolot ja alasluodut katseet. Kaipaus ja huono musiikki. Ja sitten se täydellinen varmuus, se on ohitse. Minä tein, mikä oli parasta minulle. Nyt voi katsoa tuota ihmistä suoraan silmiin ilman ujoa hymyä.
Tuota tekstiä kirjoittaessani olin vahva. Tai ainakin tunsin olevani. Ehkä jopa hiukan feministimäinen, riippumaton ja tyyni. Täydellistä.
Ja sitten keveys muuttui jälleen lyijyn raskaaksi. Johtuiko se ajan loppumisesta, vai siitä, että toiveet olivat utopistiselle mielelle mahdollisia? Mitä merkitystä sillä edes on?
Mieli on hassu asia. En muista, millaista oli esimerkiksi vuosi sitten. Muistan vain viime talven ja hyrr... Jenni Vartiaisen kuuntelun ja kuutamon Lapissa. Rukan kuiva ilma teki hiuksista sähköiset ja pelkäsin laskettelua. Päivät kuluivat aikaa laskien. Enää 29 päivää, 28, en jaksa enää, kunpa vain...
   Mutta siitä se alkoi, selkeä välinpitämättömyys ja etäisyyden otto.
Nyt se kaikki pitäisi kokea uudelleen. Ehkä tällä kertaa ilman Jenni Vartiaista...

Aloin miettimään, osaisinko enää edes kirjoittaa runoja? Osasinko ikinä?
Ehkä nyt taas olisi sen aika.

Eilen tai ehkä aikoja sitten
uskoin nähneeni häivähdyksen sinua
Jonkun vieraan asennossa hihat ylös käärittyinä
Oudossa äänensävyssä lauseen sanat vääriä, ei tuo ole normaalia
Hiukset sekaisin ja muutama suortuva kasvoilla
tumma muuttui vaaleaksi
Ilmeetöntä kauneutta... tunteet hukassa kylmyydessä
Kenen tunteet?
Musiikki sekoittaa ajatukset
lag lag lag
katson samaan suuntaan ja en enää löydä etsimääni
Huokaisen
hyvä
Enää alle kuukausi aikaa...
Aikaa unohtaa
aivojen taipuessa muihin aiheisiin, jättäessä taakse kaiken
sen mitä joku kutsuisi suloiseksi
Aikaa keskittyä
niihin joiden seurassa Voi olla oma itsensä
ilman uhrauksia
Aikaa olla vapaa
   Illalla värit kirkastuvat,
valo ja varjo pysähtyvät
lopettavat piirileikin huoneen nurkissa
Tajuan tilanteen mielettömyyden, yrityksen turhuuden
(se ei edes ole sen arvoista)
Sisin alkaa hymyillä,
en välitä
(sinusta en enää)
kaipaa mitään en ketään
Noinko helppoa se olikin?

Aamulla herään
en muista enää
miten paljon satutit ehkä vain vahingossa
Avaan tietokoneen,
en ajattele enää

juokse pois, häivy, jätä rauhaan

negatiivisuus kadonnut tummiin pihapuihin

Avaan keskustelun

En tajua enää

mihin asenteeni hävisi

hukkasinko sen elämältä

hävisin uhkapelissä

Hei

Idiootti, hävisit...

Kuvallahan ei ole muuta ideaa, kuin kuinka kaunis se on...
   Mutta kylmyys tappaa suloisimmatkin ruusut.