En tiedä mistä kirjoittaa enää. Tiedän liikaa aiheita, ja liian monet niistä, ovat muilta suojattu.
Tajusin, etten osaa kirjoittaa, en oikestaan. En jaksa, en pysty jaarittelemaan, kyllästyn nopeasti, eikä aika vain ole. Tähän asti selkeä unelma kirjailijaksi ryhtymisestä ja kirjoittamisesta on ajanut minua enemmän. Entä nyt? Entä kun tie on tullut vastaan ja ei ole varma mitä tehdä. Ja mitä sitten? Kaatuuko minun unelmani, elämäni tähän.
En tosiaankaan tiedä.
Ehkä auttaisi, jos pitäisin vain turpani kerrankin kiinni, ja kirjoittaisin jotain olleellista...
Elämääni kuuluu nykyään liikaa popitusta, kiitos ei tosin kuulu minulle. Allekirjoittanut haluaisi kyllä kuunnella golftreeneissä Hectoria, Stam1naa (uusi albumi Nocebo ilmestyy 8.2!), Rubikia, Coldplayta, mitä tahansa muuta, kuin lauluja, joissa toistellaan "my hump":ia, "I'm sexy and I know it", tai jotakin muuta vastaavaa. Mikseivät ihmiset ymmärrä musiikkia samalla tavalla? Olisihan se tylsää, mutta mikseivät ihmiset tajua, kuinka paljon musiikki merkitsee minulle?
Kuinka paljon itkin nuorempana kuunnellessani Pikku G:n Romeota ja Juuliaa, koska tarinan loppu oli vain niin väärin. Tai nykyään itken kuunnellessani Hectorin uusinta kappaletta Mandalaa. Se kertoo hänen veljensä kuolemasta,
"Veljeni lähti eilen
vaiti kuin pakottaen..."
että jotta repikää siitä.
Tai kuinka Coldplayn taikka Rubikin ihmeellisiä melodioita kuunnellessani uskon voivani lähteä lentoon. Taikka kuinka sieluni yrittää paeta Kadonneita lapsia kuunellessa. Kuinka paljon toivoisinkaan osaavani huutaa kaiken sen ilmoille, aivan kuten Hyrde Stam1nan kaikuessa ympärillä. Kuinka paljon kuuntelin Jenni Vartiasta ikävöidessäni.
Tunnen itseni tekopyhäksi tunnenkaan itseni, liputtaessani näiden bändien puolesta, kuin erikoisuuden tavoittelija tai papukaija, joka ei todellisuudessa ymmärrä mitään sanomaansa. En ole sellainen, nytkin lauseiden saaminen on hyvin vaikeaa Rubikia kuunnellessa HALUAISIN VAIN ELÄÄ. En kertoa siitä näin, sieviä lauseita kirjaillen, vaan huutaen sen yöhön.
Siksi on välillä hankalaa kuunnella poppia, vaikka olisikin pakko. Haluaisin laittaa kuullokkeet syvälle korviin, ja hukuttaa itseni Suomi Neitoon, Paradiseen, World around you:n, Vaapaaseen maahan...
En silti ole robotti, pidänhän minäkin joskus popista, joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti