Glorious Morning

Aamulla oli kymmenen astetta pakkasta, nyt aurinko lämmittää poskeani.
Siljan Laulu vie minut mukanaan.
Näen kadun vieressä tukoittain ruskeita ja liejuisia ruohonkorsia. Minä ja ystäväni hihkumme riemusta.
Sivu täyttyy tribaaleista, mutta käsivarressani lukee homo.
Haluan mennä piiloon opettajanpöydän alle.

Heräsin kevään tuoksuun, pitkästä aikaa. Hymy säilyi huulillani kauan, kuinka ihanalta se tuntuikaan! Luin Aku Hirviniemen haastattelua monen vuoden takaa. Akunkin lempituoksu on kevät. Taustakuvani miehellä on ihanan siniset silmät. Talvitaivaan haaleat.


Maalasin tänään pitkästä aikaa nirvanassa. Kuvaamataidon kaksoistunti kului kuin nirvanassa tukaanin nokkaa maalaten. Päättötyö, asiat täytyy tehdä huolella. Käteni ovat maalissa.

Äidinkielen kaksoistunti oli levoton. Tribaalit tanssivat kynästäni, muttei sen enempää. Kirjoitin "asiapohjaista" kirjoitelmaa kaksi sivua, mutta hylkäsin aiheen. Mieleni teki piiloutua opettajan pöydän alle, mennä turvaan pahalta maailmalta. En halunnut kirjoittaa. En keksinyt aihetta, jalkani liikkuivat levottomasti. Aihe on suomalaisuus, rajaus vapaavalintainen.
Mutten osaa kirjoittaa tuosta aiheesta.
Mitä edes on suomalaisuus? En halua saivarrella kymmenen sivun edestä roskaa, luoden ajatusvirtaa omien stereotypioiteni ja mielipiteideni pohjalta? Olisiko se edes oikein?
Joten vain olin. Perjantaihin mennessä pitäisi olla koko aine kirjoitettuna, tiedän etten voi keksittyä enää tunnilla. Mikäs tässä, tuulta päin.

Nukun liian vähän, aamuyön tunnit huolehdin nukkuvani pommiin väsymyksen vuoksi. Luomet ovat raskaat, mutta kynsissä on vaalean sinistä lakkaa, kämmenselässä sydän.

"Ikkunasta kuulen kuinka linnut iloisesti laulaa,
kertoen viestiä meille"