Väärin

Suklaan tuoksu ei leiju huumaavana, vaan tuntuu ällöttävältä sieraimissa. Viimeksi minusta tuntui samalta 8-vuotiaana, jolloin söin Kindermunan kipeänä, ja oksensin. Meni pitkään, ennen kuin saatoin taas syödä suklaata.
Punaiset penkit ovat suuret ja sali himmeä. Istun polvet koukussa, kädet jalkojen ympärillä. Yritän pitää itseni kasassa, etten luhistuisi. Valkokankaalla Aku Hirviniemi lyyhistyy kasaan suu veressä. Näen sen vain vilaukselta sumuverhon läpi, jonka jälkeen palautan pääni takaisin polviin ja jatkan nyyhkyttämistä.

Härmä-elokuva loppuu aikanaan, ja vaapun ulos salista. Kyyneleet tuntuvat vieläkin märkinä poskilla. Ne maistuvat suolaisilta.
Talutan pyörää läpi keskustan jälkipuidessani elokuvaa ystäväni kanssa. Silmät tuntuvat jälleen sameilta, kun mielikuvat saapuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Akun roolihahmo Kalle heittämässä puukkoa ja laulamassa. Kalle vitsailemassa, onkimassa, puolustamassa ystäväänsä. Kalle seinänvieressä kuolleena.
Nimet alkavat mennä sekaisin, kun vain yksi lause takoo päässä:
"Ne tappo Akun, jumalauta ne tappo Akun."
Jaksan harvoin surra kirjaa tai elokuvaa jälkeenpäin. Lemmikaupan tyttöjä lukiessa itkin hulluna, mutten vaivannut sillä päätäni myöhemmin. Mutta Härmällä oli minuun samanlainen vaikutus kuin Nälkäpeleillä. Yhä uudelleen ja uudelleen toistelen mielessäni, kuinka väärin Akun, eikun Kallen kuolema oli.
Ensimmäinen kerta, kun näen Hirviniemen roolihahmossa. Silloin hän tietysti menee kuolemaan. Aivot eivät tottele, en suostu ajattelemaan tätä elokuvaksi. Kotona halusin vain itkeä ja fiilistellä elokuvaa. Olosuhteet oliva kaikkea muuta kuin hyvät, pelasin siis niiden mukaan.

Yritän eritellä syitä, miksi Härmän raakuus järkytti. Yleensä en paljoa hätkähdä normaalien elokuvien tappokohtauksista, miksi siis nyt?
Luulen syyn johtuvat suomalaisuudesta. On erilaista nähdä suomalaisten koomikoiden ja hymypoikien kaivertavan toisten päänahkaan reikiä. Ja valkokangas, se nyt oli asia ihan erikseen.
Ja ehkä näyttelijän, josta pitää kovasti, "kuoleman" näkeminen ei helpottanut. Arvostan kuitenkin Akua näyttelijänä entistä enemmän. Ja suomalaisia elokuvia.
Suosittelen Härmän katsomista, Suomesta ei löydy montaa noin loistavalla kokoonpanolla tehtyä hienoa elokuvaa.