Piristäviä ihania asioita. Kuin saippuakuplia, jotka pirskahtelevat kaikkialla ympärillä ja heijastavat kaikki maailman sateenkaaret. Lopuksi ne puhkeavat poskea vasten, viileinä suudelmina jäävät elämään iholla.
Ysiluokka todella on stressaavaa, nyt minä sen oivalsin. Joten päätin listata muutaman ihanan asian, tänään oivallettuja, pelastusrenkaita, jotka nostavat pinnalle, kun koulu painaa liikaa päälle. Ajattelin tuoda tietoonne näitä selvitymiskeinoja noin viikon kuluessa, torstai on omituinen päivä aloittaa, mutta kun inspiraatio alkaa, mitä sitä estelemään.
Tänään mennään runoilla. Luin muutamassa illalla Pablo Nerudan Andien Mainingit, ja kokemus ei sinänsä ollut erityisen oivaltava tai ihana. Omituinen lähinnä. Sivujen väliin päätyi kymmeniä kirjanmerkkejä, halusin muistaa jokaisen sivun, jossa oli edes yksi kaunis säe. Kuitenkin väsyneelle stressikimpulle, kuten itselleni, en suosittelisi tätä luettavaksi. Mutta onhan niitä muitakin runoja ja runoiljoita.
Silkkiturkki ruususuu
pieni kissa Krumeluu.
Pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiirenpenikoita?
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.
Niitä sitten popsimalla
söisi suuren sienen alla.
Kissa Krumeluu
pieni ruususuu.
pieni kissa Krumeluu.
Pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiirenpenikoita?
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.
Niitä sitten popsimalla
söisi suuren sienen alla.
Kissa Krumeluu
pieni ruususuu.
Äitini löysi kirjahyllystä Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja -kokoelman. Nostalgiaa oli ilmassa, kun selailimme sitä, ilman surempia sanoja tai puhetta. Ehkä sekin pääsee kirjahyllyyni, lapsenmielinen kun olen. Oravan pesä kuulostaa aika kauniilta laulettuna, vieläkin. Kai palan lapsuuttaan voi säilyttää,
vaikka onkin yhdeksännellä luokalla ja kuuntelee Stam1naa.
vaikka onkin yhdeksännellä luokalla ja kuuntelee Stam1naa.
Tottakai palaa lapsuudestaan saa säilyttää! Itse olisin halunnut säilyttää erään tietysti jo aivan liian pienen muumi t-paidan, joka tuoksui lapsuudelle ja äidille, mutta se joutui hukkaan... ties minne lie karkasi, miten vain muistan sen paidan ulkonäön ja hajun yhä päässäni ja se riittää. (: Vaikkei siihen paitaan muita muistoja juuri liitykään. Miten tekstisi osaavat aina olla hyviä?
VastaaPoistaHalusin vaan ihan randomisti sanoa, et mä tosiaan tykkään sun blogista :) ihanan erilainen ja raapaisee pintaa syvemmältä.
VastaaPoistaAke: Kiitos, kommenttisi saavat aina ajattelemaan ja löytämään uusia muistoja:) Tuoksu voi säilyä mielessä yllättävän kauan, samoin halu säilyttää jotain rakasta.
VastaaPoistaSiitä nyt en tiedä, kai kauneus on kiltin lukijan mielessä:)
Anonyymi: Suurkiitos sinullekin, randomit kommentit ovat ihanan piristäviä nekin. Erityisesti, kun on epävarma jonkin postauksen "kypsyydestä":)
Raapaisee pintaa syvemmältä, tässähän alkaa jo olla itsestään melkein tyytyväinen!
Voi että, niiiiin paljon kiitoskia kommentista. Niitä niin harvoin tulee. Kruunasi mukavasti päivän, hihihi
VastaaPoistaP.S Aivan ihanaa luettavaa nämä sun tekstit. Uusi lukija liittyy joukkoon :--)