Ja olishan se hienoo jos voit olla just se tyyppi johon aina hyvät tyypit rakastuu...
Noin lauloi Hector joskus vuosia sitten. Yksi toinen hänen tunnetuimmista lauluistaan kertoo kaikkien tahtovan rakastaa. En mene vannomaan, mutta rakkauslauluja tuntuu olevan joskus jopa liikaa. Joka hetkeen, tunteeseen ja kaipuuseen tuntuu olevan laulu valmiina. Mikään tarina ei ole uusi, sen kaiken on joku jo ehtinyt kirjoittaa. Outoa, masentavaa, pysäyttävää. Eikö meillä todellakaan ole omaa mahdollisuutta luoda tarinoitamme.
Oman rakkaussoittolistani nimi on Kadonneet Kolme Sanaa. Hassua sinänsä, kappale, jonka mukaan lista on nimetty, kuuluu Stam1nalle, ja ne kolme sanaa ovat; VIHAAN SINUA IHMINEN.
Ehkä kuitenkin omassa elämässä ne ovat surullisen kuuluisat; Minä rakastan sinua.
Kuinka helppo onkaan vain lisätä lauseeseen -kin-liite.
Vakava lause, niin kevyt englanniksi. I love you. "By the way, I love you." Olisipa noin helppoa...
Voin kertoa kaipauksestani, voin kertoa palvovani häntä. Pitäväni hänestä ja ajattelevani häntä. En kuitenkaan koskaan ääneen, en hänelle. Ja rakkaus, niin vaikeaa. On vaikea puhua rakkaudesta. Kuka tahansa voi olla rakastunut, mutta rakastaa jotakuta on jotain niin syvällistä ja voimakasta."Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut pintaani
Omaan kylkeeni ylös sävelin
Kohisten hiljaa alkunuoteista viime tahteihin
Juurista latvustoon, ylös taivaisiin
Ja jos katoaisit nuotintaisin taivaan..."
Jos joku vain ajattelisi minustakin noin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti