Kuinka monta kertaa unelmat murskataan, ja ne täytyy haudata lintujen hautuumaalle? Kuinka monta kertaa vastaus on "ei", ja itket itsesi uneen? Kuinka monta kertaa toivot aivan liikaa, luotat elämään, ja se kopauttaa sinua rautatangolla ohimoon?
En tosiaankaan tiedä, muttei enää paljoa kiinnostakaan.
Miltä tuntuu lähettää idolilleen pitkä ja kirjaileva sähköposti viesti, ja saada takaisin muutaman rivin vastaus hänen assistentiltaan. Minä tiedän, miltä se tuntuu. Tulee hiukan, "haista paska", fiilis. Eli kiitos tästä. En voisi ikinä olla vihainen Hectorille, en mistään. Mutta maailmaa ja itseäni voin inhota senkin edestä.
Tuntuu aika hyvältä vuodattaa sielu paperille. Kunnes se revitään.
Eli, mitä väliä? Mitä merkitystä unelmilla on, jos realistisempiakaan ei voi saavuttaa? Kuinka voisi tavoittaa haaveita, jotka pitävät sielun elossa, jos edes ilon aiheiksi riittävät tulevat paluupostina takaisin.
Buddha sanoi joskus: "Kärsimys johtuu halusta." Mikä viisas mies. Haluan liikaa, haluan jotakin, mutten saa. Olisin halunnut edes viettää hyvän hiihtoloman. Kuinka paljon pyydetty se oli? Ilmeisesti liikaa, kolmenkymmenenkahdeksan kuume todistaa sen. Joten never mind, lopetan turhien haaveilun ainakin joksikin aikaa, ja hyväksyn maailman olevan aidosti paikka, joissa ei vain ole tilaa uskolle, eikä taialle.
Jos Jumala on nukahtanut, ketä minää enää rukoilen?
Tiedätkö miksi on hyvä pitää unelmista kiinni?
VastaaPoistaJotta ne voisivat joskus toteutua.
... ihan tosi, ei kannata luovuttaa sen asian suhteen jota ajattelet joka (helkutin) päivä. mut joskus pitää oottaa että toinen tulee puolitiehen vastaan. jos se ei tuu vaikka ootat kauanjakauan, se ei oo sen kaiken miettimisen arvoinen. Totuus on karu. Voimia.
Noin minäkin olen jaksanut ajatella joskus, ja kai pieni naivii mieleni jatkaa tuota edelleenkin. Pettymykset alkavat kuitenkin hallita liikaa.
VastaaPoistaHah, enhän minä kaiken kannalta voi luovuttaa, en vaikka olen yrittänyt ja haluan sitä melkein yhtä paljon kuin toiveen toteutumista. Kumpa voisin itsekin ajatella noin, ettei joku olisi sen arvoinen. Mutta siksi unelmat ovatkin unelmia, ettei niitä voi hallita. Ja yhdenkään unelmani kohdalla en osaa ajatella: "Ei, tuohan on hullua, ja typerää. Unohda se! Kuka muka tuota tarvitsee, et sinä ainakaan!"