Rikon muureja, särjen vanhat kaavat ja aloitan jotain uutta. Ei enää Hectorin otsikoita. Liian hankalaa ja väkinäistä. Katsotaan mitä muulla musiikilla saisi aikaan.
Maalasin tänään kuulokkeeni sateenkaaren väreillä, mutta se ei auttanut kuulemaan maailmaa eri tavalla. Kuuntelen In Flamesia, surullisia sointuja. Kaikki haihtuu, Sounds of a playground fading...
Sain itseni ulos talosta sinfonien soidessa sateenkaaren lävitse ja se kannatti. Sain lisää ideoita, katsotaan kuinka pitkälle ne minua kantavat.
Hyvät asiat tajuaa vasta niiden kadottua, niin totta. Miss Cold Blooded jäi katkolle Dandelion Diariesin kanssa, ja voin rehellisesti myöntää kaipaavani hänen tekstejään ja kommenttejaan jo nyt. Hänen bloginsa on minulle rakas sivu ja tekstien kauneus onnistuu hämmästyttämään minut yhä uudelleen ja uudelleen.
Kauneus katoaa, ja mitä jää? Likainen maa ja sateenkaarikuulokkeet.
Hymyilen täällä kommentillesi typerää hymyä.
VastaaPoistaIhmisten unet tosiaan on todella erinlaisia, ehkä jo siksikin kun toiset eivät näe unia lainkaan, toiset joskus.
En oikein osaa kertoa musiikkimaustani, mitä kuuntelen. Noh ainakin kuuntelemani musiikki on minusta hyvää. Eikä se oikeastaan mene aina genren mukaan että kuuntelisin vain rockkia tai poppia. Kuuntelen sitä mikä kuullostaa hyvältä.
En pelkää stalkkereita. Nojoo ehkä joskus. joitakin.
Ps. Mä ovelana jo luen blogiasi, joten piilomainonta oli turhaa. Ähäkutti! (: (Ei millään pahalla, hyviähän tekstejä sulla on.)
Pps. Saan kyllä luettua kaikki kommentit, ei tarvitse pelätä jääkö välistä. Joten raapustat mihin postaukseen tahansa, vastaus kyllä tulee johonkinpäin.
Samaten minä, tälle sinun kommentillesi. Kommentit ovat kaikessa harvinaisuudessaan aina hyvin piristäviä :)
VastaaPoistaSama juttu musiikin kanssa, itse tulee kuunneltua monenlaista aina Hectorista Stam1naan. Tärkeintä on saada musiikista jotakin hyvää irti:)