Odotin tätä päivää niin kauan. Kammosin, odotin, hehkuin kaikissa tunteiden väreissä ja ennen kaikkea, odotin paljon.
Kirjoita unelmasi -kilpailun tulokset julkaistiin. En välittäny pääpalkinnoista, mutta kaksikymmentä parasta julkaistaisiin kirjana. Oikeana kirjana. Vaikea edes kuvailla, millaisia tunteita tuo ajatus saa minussa aikaan. Tämä juuri todisti, kuinka vaikeaa on näyttää unelmansa. Odotin malttamattomana oikeaa kellonaikaa, ja etsin oikean sivun. Minun nimeni ei ollut siellä, ei missään. Minulla ei ole nimeä unelmissa.
Pestä tukkani sadevesisaavissa ja muita nuorten unelmia. (Kuinka kateus taas etsiikään tietään sydämeeni. En haluaisi lukea voittanutta kirjoitusta, koko kirjaa. Eihän minusta ole lukemaan edes omaa tekstiäni enää. Edes minusta ei olisi sellaiseen masokismiin.
Valehtelin jälleen. Ostan sen kirjan. Luen kannesta kanteen...)
Ei Tie jatkuu äärettömiin ja muita nuorten unelmia. Unelma pirstoutui ja jäljelle jäi vain ontto, kaihertava kipu. Tekstini oli huono, myönnän sen. Aihe oli minulle vaikea, ei ole helppo avata sieluaan. Lisäksi lähettämisessä oli jonkin verran ongelmia, en ole edes varma onnistuinko. Voin tukeutua kaikkeen tähän, mutta jäljelle jää vain fakta; minä en ollut tarpeeksi hyvä. En kirjoittamisessa, unelmoinnissa, en hyvä kenellekkään enkä ikinä. Pahinta oli pettymyksen tylppyys, en osannut edes itkeä. Aloin vain tuijotella seinille ja se siitä. Se siitä...
Illan nykytanssi muutti kaiken, ja olin täynnä impulsseja. Tanssin täynnä elämää, vastasin ystäväni lähettämiin liikkeisiin ja olin. Liike musiikin tahtiin, jota rakastan. Niinä hetkinä olen kaunis. Rintaa sattuu, mutta hyvällä tavalla. Kuin onnea ja rakkautta olisi liikaa.
Päätin, etten anna epäonnistumiseni vaikuttaa. Minä pystyn siihen, voin jättää jälkeeni jotain pysyvää. Inspiraatio palasi, oltuaan liian pitkällä lomalla.
Mutta se on taas minun. Ehkä vielä tänään aloitan uutta novellia, ja huomenna maalaan. Ensi perjantaina tanssin jälleen nuottien ympärillä suoraan helvettiin. Olen jotain erilaista, olen minä. Ja jos en siinäkään onnistu, olen sentään onnistunut pitämään pirunmoista meteliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti