E n t i e dä
Ä l k ä ä k y s y k ö
E n o s a a v a s t a t a
Näin taas unta viime yönä. Tiedän, ei mitenkään erikoista, mutta se sai ajattelemaan. Uni oli melko taianomainen, täynnä magiikkaa, silloin pelkkää arkea.
Unet ovat outoja, minun eivät ole poikkeuksia, ja muistan nähneeni unta noin viitenä yönä seitsemästä. Rakastan niiden näkemistä, unilla on toinen valtakunta.
Ennen unieni ihmiset olivat satunnaisia. Nykyään, ei niinkään. Yksi ihminen vierailee aina unissani, samapa tuo, mitä ne koskevat, hän häilyy jossain taustalla.
Muutama yö sitten hän katosi taustalta. Hän tuli suoraan luokseni. Uni oli lyhyt, liian lyhyt. Hän piti minua lähellään... Vain piti minua lähellään ja kysyi olenko kunnossa. Hassua, miten noin arkipäiväinen uni voi tuntua niin lohdulliselta.
Palaan viimeöiseen uneeni. Siihen maagiseen ja mielenkiintoiseen. Eräs melko satunnainen ihmien vilahti uneni lävitse, sellainen ihminen, jonka olemassaoloa en ollut edes muistanut. Ja ajattelin häntä huomaamattani koko päivän.
Miksi oikein ajattelin häntä koko päivän? Koska näin hänestä unta, sehän on selvä. Unissahan käydään läpi päivien tapahtumia ja käsitellään tietoja, täysin järkevää.
...mutta hädintuskin olen muistanut hänen olemassaoloaan viime viikkoina...
Ohjailivatko ajatukseni untani?
...vaiko uneni ajatuksiani?
Se, mitä ihmien näkee, ja miksi, nukkuessaan, on yksi niistä mysteereistä, joita ihmiset eivät ole onnistuneet ratkaisemaan. Tänäkin yönä olen oppinut yhden asian: suurin osa tiedosta on pahasta. En siis välttämättä halua tietää, miksi uneni sai minut ajattelemaan outoja koko päivän...
Unet ovat outoja, minun eivät ole poikkeuksia, ja muistan nähneeni unta noin viitenä yönä seitsemästä. Rakastan niiden näkemistä, unilla on toinen valtakunta.
Ennen unieni ihmiset olivat satunnaisia. Nykyään, ei niinkään. Yksi ihminen vierailee aina unissani, samapa tuo, mitä ne koskevat, hän häilyy jossain taustalla.
Muutama yö sitten hän katosi taustalta. Hän tuli suoraan luokseni. Uni oli lyhyt, liian lyhyt. Hän piti minua lähellään... Vain piti minua lähellään ja kysyi olenko kunnossa. Hassua, miten noin arkipäiväinen uni voi tuntua niin lohdulliselta.
Palaan viimeöiseen uneeni. Siihen maagiseen ja mielenkiintoiseen. Eräs melko satunnainen ihmien vilahti uneni lävitse, sellainen ihminen, jonka olemassaoloa en ollut edes muistanut. Ja ajattelin häntä huomaamattani koko päivän.
Miksi oikein ajattelin häntä koko päivän? Koska näin hänestä unta, sehän on selvä. Unissahan käydään läpi päivien tapahtumia ja käsitellään tietoja, täysin järkevää.
...mutta hädintuskin olen muistanut hänen olemassaoloaan viime viikkoina...
Ohjailivatko ajatukseni untani?
...vaiko uneni ajatuksiani?
Se, mitä ihmien näkee, ja miksi, nukkuessaan, on yksi niistä mysteereistä, joita ihmiset eivät ole onnistuneet ratkaisemaan. Tänäkin yönä olen oppinut yhden asian: suurin osa tiedosta on pahasta. En siis välttämättä halua tietää, miksi uneni sai minut ajattelemaan outoja koko päivän...
Unet ovat kyllä mielenkiintoisia! Ihan oma maailmansa, jota ei varmaan koskaan pysty kunnolla tutkimaan, sillä jos tietäisi tutkivansa... ei pystyisi uneksimaan. Ei se olisi enää samanlaista.
VastaaPoistaOlen nähnyt samanlaista unta, jossa Hän, minulle tärkein ihminen, pitää lähellään ja kysyy jotain tuollaista. Ja silloin olen maailman onnellisin ihminen, painaudun häntä vasten ja... itken, kun uni loppuu.
Välillä olisi enemmän kuin ihanaa jäädä unimaailmaan asumaan.
Todennäkösitä, unet ovat parhaita jos niitä ei yritä määritellä.
VastaaPoistaMmm... kuinka ihanaa olisi edes saada viettää päivä unessaan, hyvässä sellaisessa. Tiedän, ettei ole hyvä elää unessa, mutta mahdotonta voi aina toivoa.