Tää On Mun Stadi

Tiistai oli omistettu kameralle. Päivän aikana tuli otettua noin 130 kuvaa tunnin aikana. Kuviksen tuplatunti oli varattu kaupungin muistokohteuden kuvaamiselle. Kuvisluokassa odottava, keskeneräinen maalaus sai minut suhtautumaan nahkeasti koko hankkeeseen. Halusin vain maalata, ja siitä huolimatta piti raahautua keskustaan, josta saisi lähteä vasta puoli neljältä. Selostuksen jälkeen päästiin alkuun, ja parin tutun kanssa kierreltiin pitkin ja poikin, ikuistamassa kaupunkia. Jokainen taplasi tyylillään, minulla oli omani.

Eli, tää on mun käpykylä-Stadi:

Vanha kaupungintalo katutasosta. Toistaiseksi en ole vielä kertaakaan vajonnut näin alas kuvia otteassa. Kirjaimellisesti.

Ottaen huomioon, että olen tyttö, joka on aina väittänyt inhoavansa pinkkiä, huomaan olevani heikko näin monen pinkin sävyn edessä.

Ahtauduin aivan puunrunkoon kiinni ja ikuistin sieltä käsin yhden kaupungin kuuluisimmista funkkis-rakennelmista. Paikka on minulle sydäntä lähellä, olinhan käynyt siellä melkein koko lapsuuteni tanssitunneilla.

Ah, rakastan vauhtiraitoja. Meinasin jäädä auton alle, yrittäessäni saada kuvaan mahdollisimman monen auton vauhtiraidat. Jäin kameran kanssa jököttämään risteykseen, keskelle suojatietä.

Jotenkin mielenkiintoinen kuva, melkein kuin satumetsä.

Ehdoton suosikkini. Päätin ottaa kuvan harvinaisen hienosta näyteikkunasta, ja satuin vahingossa ikuistamaan lisäksi myös heijastuksen taivasta, puita ja kaupunkia itseään. Joskus siis minäkin onnistun.

Pahoittelen taukoa, kirjoittelemisessa, mutta yritän saada parinpäin sisällä aikaiseksi TEKSTIÄ. Sivumennen sanoen myös puolentoista viikon vastuu ja vapaus on päättynyt, kun armas äitini on viimein suvainnut saapua isosta omenasta, New Yorkista. Viikon reissu venyi hirmumyrsky Irenen takia viisi päivää suunniteltua pidemmäksi, ja minä ja veljeni olemme saaneet vietttää kotona viikon ilman vanhempia. Täytyy myöntää, että ehti tulla ikävä. Vähintäänkin, koska kun vanhemmat ovat poissa, vastuu ennen seitsemää heräämisestä ja koiran ulkoluttamisesta siirtyy minulle. Ei lempipuuhiani, etenkään ulkonäköni takia, en ole hiukset likaisina ja yöpaita päällä järin kaunis ilmestys.

Eli, näkyillään, ja saittepa nähdä pienen palasen kaupunkia, jossa on melkein kaikkea, mitä hullu hattutyttö tarvitsee.