Ei Mittään (Työttömän Arkiviisu)

Ei mitään erityistä, joten puhelen hetken pelkkää leipää ja siinä se. En pysty yhdeltätoista, kamalassa univelessa parempaan.

Todisteita univelasta:

• Minun pitäisi piirtää Hectoria, ja sen sijaan kudon villasukkia.
  
• Tai oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa blogiini.
• ... mutta pelaan sen sijaan Angry Birdsiä.
• ... ja popitan.
• Olen liian väsynyt mennäkseni nukkumaan.
• En keksi järkevää postauksen aihetta.
• Tai ok, keksin, mutten jaksa toteuttaa.
• Olen syönyt sukkapuikkoa n. puoli tuntia ja kerroin sen juuri exälleni mesessä.

Oikeastaan tämä on aika perustoimintaa, mutten kehtaa myöntää sitä.

Historian tunnilla päädyin tekemään ryhmätyötä poikaporukassa. Lopputulos: Kaksi poikaa tekee koko tunnin otsikon luonnoksia, minä ja viimoinen poika ompelemme. Luovuutta on kaikkialla. Luovuuden taidonnäyte on ommella omat sormensa yhteen ja hirttää niihin Nuuskamuikkuseni, minun avustuksellani. Kaksi sanaa: so cool. Opettaja ei tosin ollut samaa mieltä, odotti minulta kuulemma enemmän. Jälleen jos käyttäisin hymäreitä, äxdee komeilisi tässä kohdin.



Sain viettää tänään jumalaiset puolitoista tuntia yksin kuviksen luokassa. Kaikki muut lähtivät katsomaan taidenäyttelyä, mutta ihana kuviksenopeni oli heikkona hetkenään luvannut, että saan viedä maalaukseni tänään päätökseen. Olin mitä parhaimmalla tuulella, kunnes tajusin tuhonneeni koko maalauksen (ainakin omasta näkökulmastani.) Syvää tuskaa, mutta ehkä pystyn elämään tämän kanssa.

Olen kutonut koko illan ja sormet alkavat jo pikkuhiljaa kramppaamaan. Mutta hah, sukkapuikko siirtyi suustani korvan taakse! Minähän edistyn.