Maailma repeää kahtaalle, pilvet tummuvat ja tumma veri hyökyy kaduille. Satakieli menetti äänensä.
Tai ehkei ihan, ehkei vielä.
Maailma on julma paikka, sen tietävät kaikki. Ihmiset myöntävät sen, ja haluavat muutoksen. On myös iloinen uutinen, me voimme vaikuttaa siihen. Sekin tiedetään, tosin harva myöntää sitä itselleen.
"Mitä me voimme tehdä, ei yksi ihminen vaikuta mihinkään."
Ei, yksi ihminen ei tuo Äiti Maalle helpotusta sen tuskissa, ei paranna ihmisiä sairaudestaan, ei tuo Taivaalle lohtua. Kuitenkin, jos me päättäisimme, ettemme aiheuttaisi enää pahaa kenellekkään, siinä olisi jo muutama ihminen enemmän. Ei maailmasta tulisi utopiaa, jossa kukaan ei kuole ja on vain sateenkaaria ja My little ponyja, mutta ainakaan, maailmasta ei tuli pahempaa paikkaa, ei meidän takiamme.
Maailma on sirpaleina, ihmiset ovat sirpaleina. Emme kestäneet katsoa peilikuvaamme, joten särjimme sen. Uskovaisten mukaan, seuraava askel ei ole pelastaja, ei messias, joka liimaa taas sirpaleet yhteen. Seuraava askel on maailmanloppu.
Minä en usko, että tämä on tässä, tosin, en itsekkään tiedä, mitä voisin tehdä. Ja silti... tässä minä olen.
Kuunnellessani Stam1nan albumia Viimeinen Atlantis, joka kertoo maailmanlopusta, sain osan maailmantuskastani myös paperille.
Idolini Hector, levynsä Kadonneet lapset kansikuvassa. Maailmantuskaa tosiaan, levyn nimikkokappale kertoo synkistä ajoista mielisaitaalassa.
Tuttuni ehdotti minulle krusifiksin piirtämistä. Kun tämä päätyi samalle aukeamalle Strappadon kanssa, kidutuskabinetti oli valmis.
Strappado on kidutuskeino, jota suosittiin laajalti keskiajalla. Menetelmän tarkoitus on murtaa olkavarret ja solisluut. On varmaan turha kertoa, mitä strappado tarkoittaa.
Anna on se pieni kidutettu tyttö minussa. Aina kun minua sattuu kovaa, ja tunnen itseni heikoksi, päästän Annan paperille. Kidutettujen ihmisten piirtäminen tuntuu olevan minulle elinehto aikaajoin, mutta Anna on minulle piirroksistani tärkein. Ehkä senkin takia, koska se on näistäkin kärsivistä ainoa, joka ei tarvinnut mallia elääkseen. Ehkä myös, koska tytöllä kuvassa, ei ole enää paljoa elinaikaa jäljellä.
Ihanan kaunis ja luova kirjoitus, ja upeita piirroksia! Tykkään itsekin piirtää samantyylisiä "kidutuskuvia". Ehkä se helpottaa maailmantuskaa.
VastaaPoistaToivottavasti satakieli ei menetä ääntään sun elämässä!
Oi sun kirjotus tyyli on ihanan kaunis ja piirustukset on ihan super hienoja! :o Keep going :)!
VastaaPoistaKiitti molemmille ihanista kommenteista, toivottavasti satakieli jaksaisi laulaa vastakin.
VastaaPoistalol luuliks et voit piilottaa blogis ku piti oikeen osotet vaihtaa :DD
VastaaPoistat. arvaa
Minulla ei ole sinulle mitään asiaa enää, voisit lakata kommentoimasta mun blogiin paskaa, en jaksa edes lukea tälläsitä.
VastaaPoistaHei ''arvaa'' voitko mennä pois häiriköimästä toisen blogia, älä lue jos ei oo hyvää sanottavaa -.-
VastaaPoistaIhana postaus! Sulla on niin persoonallinen piirustustyyli ja kuvat on salaperäisiä (: Tähän blogiin on muutenkin niin kiva tutustua, kerrankin jotain syvällisempää eikä mitään perus lifestyleä.
T. Ronja (:
me kommentoidaa iha mihi halutaa jos kerran ollaa näi ovelii ja löydetää tää XDXD
VastaaPoistaKiitti Ronja, tässähän menee ihan hämilleen kun saa näin paljon kehuja x)
VastaaPoistaJa rakas arvaa, ei tarvitse valittaa kommenttien poistamisesta, jos sieltä tulee noin säälittävää settiä.
Paratiisilintu, älä välitä tuon "arvaa" -tyypin jutuista. Hän taitaa olla yksi niistä säälittävistä, joilla ei ole omaa elämää.
VastaaPoistaKiitti Miss Cold-Blooded :) , sä ja Ronja taidatte taas olla ihan oikeassa :)
VastaaPoistaSäälittävää touhua "arvaa" -tyypiltä, mutta pidä pää pystyssä!
VastaaPoistaTosi nättejä piirrustuksia, varmasti menee aikaa noiden parissa :)
Vähä hienoja piirrustuksia ;))<3
VastaaPoistaKiitti Milka & Isa, pidän pääni pystyssä, ihan vaikka senkin takia, että noin moni ihana ihminen sanoo noin :)
VastaaPoista& kiitti Sanni :)
VastaaPoista