Markan Valheet

Tunnen itseni jälleen hyvin typeräksi. Tänään oli huono päivä, olisi pitänyt jäädä sänkyyn.
Golf meni huonosti, harjoittelusta huolimatta ja olin ruma luonnonlapsi aamun laiskuuden takia. Sitten, kaikki muut perheenjäsenet lähtivät pelaamaan ja jäin yksin ja tylsistyneenä clubille. Olin väsynyt ja surullinen, en jaksanut harjoitella, koska tiesin ettei se auttaisi, mutten pääsisi kotiin, ennen kuin muut tulisivat kiertämästä.
Sunnuntaisin järjestetään junnuharkkoja pienemmille. Vartin harkkojen alkamisajan jälkeen harjoitusten vetäjää ei näkynyt eikä kuulunut. Vetäjä vaihtuu viikoittain ja homman hoitaa vuorotellen joku paremmista ja vanhemmista junnuista. Ja kyllä, jotenkin minut on listattu tähän joukkoon.
Kun asiasta kyseltiin ympäriinsä ja lista harjoitusten vetäjävuoroista kaivettiin esiin, kävi ilmi, että oli isoveljeni vuoro. Joka oli kiertämässä. Hän soitti minulle, ja pyysi minua hoitamaan homman puolestaan. En kuulemma saanut mitään palkaksi ja kieltäydyin piloillani. Ja sain luurin korvaan. Mieleeni ei juolahtanutkaan, että veljeni marssisi kilometrin matkan kentän toisesta päästä kesken kierroksen harkkoja vetämään. Ei mitenkään, minähän tein aina, mitä hän pyysi. Siinä vaiheessa ilmoitin harjoitusten organisoijalle, että veljeni maksaa minulle homman hoitamisesta, joten minä teen sen. Valehtelin, myönnän. Jotenkin valhe oli silti niin valkoinen, koska kuitenkin minä hoitaisin harjoitukset, ja en saisi palkaksi mitään. Valehteluni syy oli yksinkertainen. En halunnut nähdä hänen ilmettään, kertoessani, että tein taas kaiken mitä minulle käskettiin.
No, menin hoitamaan homman kotiin, ja kesken kaiken veljeni marssi paikalle ja ihmetteli, mitä olin tekemässä. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että hän oli kuin olikin tullut kesken kierroksen opettamaan junnuja. Ei siinä mitään, podin vain huonoa omatuntoa keskeytettyäni hänen kierroksensa ja hoidimme harkat loppuun yhdessä.
Kotona sain kuulla, että veljeni oli törmännyt tähän ihmiseen, jolle olin valkoisen valheeni livauttanut ja keskustelu meni suurinpiirtein näin:

"Miks sä oot täällä, eks sä maksa Paratiisilinnulle harkkojen vetämisestä?"
"En, ja se ilmotti, ettei aio vetää harkkoja."

Että näin. Tunnen itseni surkeaksi valehtelijaksi, ja en halua edes kuvitella, mitä minusta ajatellaan tämän takia. Typerä olo. Olisin voinut tehdä niin monta asiaa toisin...

1. Olla valehtelematta ja hoitaa homma ilman puhetta maksusta.
2. Sanoa veljelleni, että homma hoidossa.
3. Kertoa, etten tiedä, onko veljeni tulossa, mutta hoidan homman alkuun, jos hän tulee.
   
4. Veljeni olisi voinut olla kymmenen sekunttia hitaampi, jolloin koko keskustelua ei olisi käyty.
5. Pitää näppini erossa koko asiasta.
   

Inhoan tälläistä tunnetta, etenkin kun tiedän, että olen aiheuttanut koko sotkun itse. Tiedän vatvovani tätä puoli yötä, joten olo on jo valmiiksi onneton. Ehkä voisin lopettaa palvelusten tekemisen ihmisille, ehkä silloin oma elämäni ei olisi silkkaa paskaa.