Suurenmoinen Tyttö

Hmm, tämä on puhtaasti toivepostaus. Eräs tärkeä ihminen halusi minun kirjoittavan hänestä ja tässä tulle. Tosin otsikon valinta oli vaikeaa. Toinen vaihtoehto olisi ollu ¨Kempä Tahtois Olla Mulkku. Vitsi, vitsi, kyllä minä siitäkin tulen vielä kirjoittamaan, tosin otsikko määrittelee paljon, koko tekstin tyylin. Tämä tärkeä ihminen on hyvin omituinen, melkeimpä minun tasoani, vaikka itse sanonkin. Hyvin hullu ja itsetuhoinen. Hullut ihastumiset seuraavat toisiaan ja niiltä eivät säästy eivät julkkikset, eivätkä luokkakaverit. Itsemurhapuheet eivät ole liian outoja hänelle ja kaikki muukin tuntuu välillä olevan pielessä. Eli tästä on pääteltävä...

Tuskin tulisin toimeen ilman häntä. Olen ollut hänen ystävänsä AIVAN LIIAN KAUAN ja aina lapsuuden leikeistä (probeesquobo (en ikinä opi kirjoittamaan tuota)) tähän päivään saakka, jolloin tunnilta heittäminen ei enään ole järkytys edes minulle. On turha alkaa seulomaan läpi kaikkia huonoja puolia. Mutta kaikissa on vikoja ja ystävät ovat sitä varten, että auttavat elämään itsensä ja vikojensa kanssa. Kuitenkin tämä ihminen on lojaali, hän jaksaa kuunnella (ja vielä enemmän puhua) ja todennäköisesti hänen takiaan tulen elämään yli sata vuotta. NO en osaa edes kertoa kaikkea. Mitä voi sanoa ihmisestä, joka välillä ajaa haudan partaalle ja välillä saa minut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi (se on paljon se). No, ehkä voin sanoa sen, että välitän hänestä. Aina kun itsemurha tulee puheeksi, minua sattuu ja haluaisin ravistella häntä. Miksi hän ei voi ymmärtää, että ihmiset välittävät hänestä? Että liian monia tulisi sattumaan? No en voi puuttua siihen, mutta voin sanoa:

"Elä helvetissä vaadia minua tilille tästä!"

Ja toivottavasti tämä kertoo jo tarpeeksi hyvin, miksen halua kuunnella pohdintoja, mikä keino itsensä tappamiseksi sattuisi vähiten. Joten tässäpä tätä. Aika pitkä romaani. Toivottavasti et masennu tästä, so long suckers! x)