Aika lailla paskaa. Mulla oli tässä hyvä ja kuvaileva teksti, mutta tietyt ihmiset vaativat sen poistamista, eivät ilmeisesti halunneet katsoa peiliin, ihan miten vain.
Mä en välitä, kuitenkana mistään ei koidu mitään hyvää. Kuolin sisältä.
Kerran, kun ystävät pettävät, sen kestää. Arvet jäävät, mutta henki pysyy. Toinen kerta on asia erikseen. Voisin lopettaa kaiken, mutten voi. Muutama ihminen jäisi itkemään, mutta heidän ja tulevaisuuden vuoksi kannattaa elää. Olen ehkä tunnevammainen, mutta nyt, haluan olla vahva. En halua olla kynnysmatto, en enää. Kaikki päätyy kuitenkin valtavalle kaatopaikalle, sinne voi saapua roska-autolla, tai limusiinissa liput liehuen. On myös kolmas vaihtoehto. Voi juosta tuuli hiuksissaan ja kukka korvan takana ja pysähtyä aivan kuilun reunalle. Valita voi.
En tiedä miten jatkaa, tai selvitä. Mutta pakko se on. En halua joutua limusiinin kyytiin.
Stam1na, Likainen Parketti
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista