Lentomatka oli ensimmäinen, jota saatoin luonnehtia NAUTITTAVAKSI. Ruoka oli hyvää, ja jälkiruoka nam, nam, tuulihattuja suklaamoussessa, ei oli uskonut lentikkaruoaksi. Jokaisella oli edessään oma tv, millä saattoi katsella uusimmat elokuvat ja pelata aikenlaisia pelejä. (Näin viimeinkin Toy Story 3, jonka olen halunnut nähdä jo kauan.)
Klo 6pm. paikallista aikaa. reissu alkoi huonosti. Hector katosi (miun lempiparasihanahattu), huone oli väärällä paikalla ja Aleksi melkein kadotti Ipodinsa.
Lentokentällä fiilis oli paska. Olin saanut luettua lentomatkan aikana Matkijanärhen, Nälkäpelien viimeisen osan. Kyyneleiden nieleskely oli vaikeaa ja itkinkin kaikkien niiden vuoksi, jotka kuolivat ja joita ei voittu pelastaa. En mainitse nimeltä, koska sehän olisi spoilaamista. Vieläkin olo on halju. Mikä laki pakottaa kirjailijat tappamaan puolet päähenkilöistä viimeisessä kirjassa? En ymmärrä. Tässä muutama miksi-kysymys lisää:
Miksi aurinko on paljon kauniimpi ulkomailla?
Miksi alusvaatteisilla kuljeskelu hävettää, mutta bikineissä se on luonnollista?
Miksi, oi miksi reissussa tulee aina syötyä Caesar salaattia, spagetti bolognaisea ja pihviä?
29.12
Eka golfpäivä ja ostettiin ihanat golfsandut. Ja näin maailman kauneimmmat golfkengät. Mustavalkoraidalliset ja pinkit nauhat. Ja mailat on... Missä lie, ei ainakaan täällä. Lainamailoja oli niiden kunnosta päätellen valmistettu vuonna kaunotar ja hirviö ja käytetty hakkaamalla betoniin ja kaikki meni päin kröhömiä. Peli EI kulkenut, ajoin golfauton MELKEIN jyrkänteeltä alas ja hotellille tullessa törmäsin parvekkeen oveen. Mä olen lievästi sanottuna saamarin hyvä. Illalla syötiin ihanassa fajitas paikassa. Aleksi taitaa olla kipeä... Se söi vaan oman annoksensa.
30.12
En ole ilmeisestikkään vieläkään kyllästynyt rannalla loikoiluun. Vesi on järkyttävän suolaista. Pienen pienet hyttysen pistot, mitä on muuten joka paikassa, kirvelevät ihan kivasti. Kaloja on joka paikassa, siis vedessä. 20 metrin päässä rannasta kelluu ponttooni. Siinä kiva ottaa aurinkoa. uudenvuoden aatto on huomenna ja nää hullut on pamautellut raketteja jo kolme päivää. Löydettiin kadulta 5 metrisen papattimaton jäännökset. Mitähän tästäkin tulee, alkaa pikkuhiljaa pelottaa...
31.12
UUSI VUOSI
Kentällä ei ihmeempiä, paitsi että peli kannatti keskeyttää noin viideksi minuutiksi tärykälvojen vakavan vammautumisvaaran takia. Pohdittii, salaperäisen (ja kovaäänisen) paukkeen alkuperää hetki, kunnes nähtiin savu ja kuultiin hihkunta. Kyse ei siis ollut 3. maailmansodasta.
Kuudeltan meidän parvekkeellamme kilisivät samppanjalasit Suomen uudenvuoden kunniaksi. Ei lupauksia, ei turhia paineita.
Hotellin uudenvuodenillallinen oli melko avuton. Ruoka ok, esitys hmmp... Ranta oli kyllä upea ja syöminen siellä ei ollut pahaksi. Kahdeltatoista olimme jo hotellihuoneella ja pääsimme todistamaan, maailman upeinta ilotulitusnäytöstä. Parinkymmenen metrin päässä maksi maassa yksi 5m x 1m papattimatto ja kaksi sadanviidenkymmenen panoksen pataa. Karjala takaisin- pataa ei voi oikeastaan edes verrata. Ja tulitusta ei kavailla. Se oli vain uskomaton. Että sellainen uusivuosi.
2.1.2011!
Länsirintamalta ei mitään uutta. Kirjat alkaa olla lopussa. Rafaelin enkeli on tullut luettua kahdesti, samoin Matkijanärni. Kaikki muutkin omat kirjat luettu. Elikkä, siinä vaiheessa aloin lukemaan isäni Sherlock Holmeseita. Holmesin muistikirja ja Viimeinen tervehdys olivat oikeasti hyviä. Sherlockissa on oikeasti asennetta. Esim, yhdessä seikkailussa se käski watsonin ottaa mukaan revolverin, myrskylyhdyn ja sorkkaraudan, oi mikä mies! Seuraavaksi vuorossa Agatha Christie ja Hercule Poirot.
4.1
Raketit paukkuvat vieläkin ja elämä on ihanaa olit rannalla, kentällä tai misää vain. Joka ilta saa nauttia valoshowsta.
Hmm, olo on kevyt...
Ps. Poirot on karmee diiva!
The very last day...
En ole jaksanu kirjoittaa viime päivistä, tai sitten sairastan dementiaa- olempi parempi.
Aikaa kului, pallo lensi, tai sitten ei.
Aleksi vuokrasi snorkkelin. Riutan suojissa kalat elivät omaa elämäänsä. Riikinkukko kala vaihteli väriä valkoisesta punaiseen ja jopa kilpikonna näytti päätään kolmen metrin syvyydessä.
Rannalta lähteminen oli outoa, en tulisi ikinä palamaan. Parvekkeella olo oli haikea. Farkut puristivat ja olo oli epätodellinen. Nytkö tämä loppuisi?
En osaa kuvailla enempää. Ajatuset pysähtyvät kuin seinään. En halua jäädä, mutten palatakkaan. Haluan olla tässä.
Epilogi
Kirjoittelen damin kentältä. Tai nojoo, melkein kaiken muun kirjoin täällä, tämän kirjoitan uskonnon tunnilla. Sepon ruma naama hoilaa virsiä. Miksen voinut jäädä sinne. Tosin en voisi olla muutamaa viikkoa kauemmin paikassa, missä ei ole ystäviä.
kaunotar ja Hirviö on aika hyvä englanniksikin. Tuli katsottua paluulennolla. Matti-Olavi Raninin ääntä vain ei voi päihittää. Damissa tuli syötyä aika monta juustoateriaa. Ei näin, tosin tunnen olevani taas euroopassa. Joten tässä tämä, toivottavasti odotus palkittiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti