Hmm, sori etten oo kirjotellu pitkään aikaan. On tapahtunu niin paljon kaikkee, semmosiiki asioit mist ei ois halunnu kirjotella. Kasi alko, musta tuli vartionjohtaja ja elämä muuttu. Ja mun koira kuoli kesällä. Mä oli mun sukulaisten luona ku isä soitti. Se oli jääny auton alle ja kuollu samantien. Se oli varmaan mun elämän karmein päivä. Mut haettiin Porista pois ja mä itkin koko automatkan. Ronjalla oli ollu jalan kaa ongelmii ni ei sne ees pitäny pysyy juoksee. Mut kyll se sit loppujenlopuks pystyki. Surullista kans oli et sitä ei saanu hyvästel. Ja et se oli vasta biis. Oli kamala kuunnella jonkun semmosen lohdutteluu kenenkä 13v. koira lopetettiin joskus 15 vuotta sitten. Viimeset muistot siit oli mökillä kun rapsuttelin sitä kunnolla pitkästä aikaa. Ja sit viimene veneest ku pidin sitä sylissä. Mul on sitä vielki ikävä. On kamala tajuta ettei se enää ikinä kerjää herkkuja, tai oota sua kotiin häntää heilutellen.
Isä päätti hankkii uuden koiran. Se on jo varannu sen. Mä en haluis. Mä en pysty. Ja lisäks musta on jotenki helpottavaa ku ei enään tarvi asettaa koiran etui omien edelle. Mut nyt se taas muuttuu. Jos mä saisin Ronjan takasin ni mä tekisin melkeen mitä vaan. Mut mä tiedän ettei se oo mahollista. Mä yritän lisätä tähän kuvan siitä. Katotaan onnistunko. Mut musta tuntu et mun piti kirjottaa siitä. edes vähän myöhässä. Nyt kun ei enään satu niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti